Kaupungistumisesta.

KAUPUNGISTUMISESTA JA VÄHÄN BIOFILIASTA.

Aluksi

Ajattelin kevyesti ja pintapuolisesti kirjoittaa mietteitä kaupungistumisesta ja sen vaikutuksista meidän kaikkien hyvinvointiin.

Ensin tilastoa:

Vuonna 2018:

55 % maailman väestöstä asuivat kaupungeissa. Euroopassa tarkoitti 74 % väestöstä.

Vuonna 2050:

on arvioitu että 68 % maailman väestöstä asuu kaupungissa.

Euroopan osalta tämä tarkoittaisi 83 %.

Nämä luvut herättävät monia tunteita, ainakin minussa. Kehityskulku on ollut nähtävässä tietenkin vuosikymmeniä, mutta näkyykö se paremmin suunnitelluissa kaupungeissa. Ei ja ehkä kyllä.

Seurauksista

Kaupungistumisen seurauksia ihmisten hyvinvointiin oli yksi tutkimuksen kohde myös Edward O. Wilsonille, yhdysvaltalainen etologian ja biologian tutkija ja sosiobiologian perustaja. Hän käsitteli kirjassaan Biophilia (1984) mm. huomioistaan maalta kaupunkiin muuttamisen seurauksista ihmisten lisääntyneeseen stressiin ja muihin oireisiin. Aihe, joka yhä edelleen on ajankohtainen. Alettiin ymmärtää vielä syvemmin ihmisen tarvetta luonnon läheisyyteen ja sen hyvinvointia edistävää vaikutusta. Wilson totesikin, että luonto antaa elämälle merkitystä, se täyttää meidän kognitiivisia, esteettisiä ja sisäisiä tarpeita. Ihmisellä on synnynnäinen tarve kuulua luontoon. Se auttaa kehittämään empaattisia kykyjä kaikkea elävää kohtaan.

Tuo viimeinen huomio on mielestäni todella merkittävä. Tänään on nähtävillä yhä vahvemmin empatian puute ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Toki löytyy poikkeustilanteitakin. Nyt joku voi tietenkin ajatella, että mitä biofilia siihen voi auttaa. Ei tietenkään yksistään auta, eikä se voisikaan. Puhun hyvin monimutkaisista- ja tasoista asioista, jotka kaikki kytkeytyvät toisiinsa. Onhan yhteiskuntamme monimutkainen järjestelmä.

Mielikuvaharjoite

Kuvittele asuvasi betonilähiössä, jossa pihalla kasvaa pari pensasta, jossakin näkyy yksittäinen puu. Pihan yleisilme on harmaa, kaikkina vuodenaikoina. Lähiöiden asunnot ovat sisältä laatikoita, joissa ikkunan näkymä ulos on vain näkymä toisiin betonilaatikoihin. Tai kuvittele työympäristö, jossa ei ole muuta kuin työpöydät, kaappeja, kopiokone, kahvinkeittopiste, yksiväriset seinät. Tai julkinen tila, joka on steriili ja jopa ahdistava. Mitä voisit ajatella tuntevasi tällaisessa ympäristössä? Miten ympäristö vaikuttaa sinun hyvinvointiisi sillä hetkellä? Suljetko silmäsi ja unohdat? Tällaisia harmaita ikäviä paikkoja on paljon. Ja niitä jopa tehdään lisää.

Kaikilla ei ole esimerkiksi mahdollisuutta rakentaa omaa taloa järvenrannalle. Iso osa asuu kerrostaloissa, vuokralla tai omistusasunnoissa, joiden paikkaan, luonteeseen, tilaratkaisuihin, luonnon valon määrään tai materiaaleihin ei ole voinut paljon vaikuttaa. Isossa kuvassa tällainen johtaa asumisen sosiaaliseen epätasa-arvoon. On toki keinoja miten voidaan parantaa elinympäristöä. Kuinka tehokkaasti ja monipuolisesti taas näitä keinoja hyödynnetään riippuu rahasta, byrokratiasta, ihmisistä, suunnittelijoista, paikasta, lainsäädännöstä jne. jne. Ei ole siis helppo yhtälö.

Oma kokemus

Puhun usein omasta kokemuksesta johon peilaan asioita kokemuksellisuuden tunteessa, ajattelussa ja suunnittelussa. Olen asunut omakotitalossa, kerrostalossa, pienkerrostalossa, maalla, kaupungissa, lähiössä. eri paikkakunnilla ja kulttuuriympäristöissä ja maassa. Aika monessa muodossa olen elämäni aikana asunut. Mietin usein mikä näissä erilaisissa asumisen muodoissa ja paikoissa oli hyvää, mikä ikävää. Pahin kokemus on ollut kerrostaloasunto, joiden ikkunasta näki kahden metrin päässä olevan toisen kerrostalon ja naapurin olohuoneen. Sälekaihtimet oli pidettävä melkein kiinni aina, koska en halunnut elämääni jakaa niin avoimesti naapurin kanssa. Luulen että hekin ajattelivat samoin, koska heilläkin oli kaihtimet aina kiinni. Jos halusin nähdä palan taivasta, tai mikä keli ulkona oli, piti mennä parvekkeelle ja kurkistaa sieltä katsomaan sitä. Tämä kerrostalo oli uusi, tuliterä, Suomessa, olin vuokra-asunnon ensimmäinen asukas. Asunnon tilaratkaisut ja ylipäätään se miten kerrostalo oli sijoitettu tontille ja miten se oli toteutettu, saavat minut edelleen jopa vihaiseksi huonon suunnittelun vuoksi. Kerrostalon edestä kulki vilkasliikenteinen katu, ja sen meteli kuului sisällä 24/7 aivan kuin olisi ikkunat ja ovet olleet auki. Naapurien elämä kuului asuntoon, aivan kuin seinät olisi olleet paperista.

Ei voi puhua millään mittarilla asumisen mukavuuksista. Toki oli se mukava jos verrataan vaikka vankilaan. Asunto oli sijoituspaikka, koppi, jossa pystyi pitämään sadetta ja lumimyrskyä. Viihtyisyys oli kaukana, saati että asuntoa olisi voinut kutsua sanalla ”KOTI”. Kodin tuntu tulee ensin siitä, että paikan ja tilan mahdollisuudet ovat kohdallaan (optimaalisessa tilanteessa). Sen jälkeen aletaan tilasta tehdä yksilöllistä, laitetaan siihen oma leima. Tehdään siitä koti. Sama pätee ihan kaikkialle. Oli kyseessä yrityksen tilat tai julkiset tilat missä ihminen on käyttäjänä.

Missä vietämme eniten aikaa

Vietämme 90 % ajastamme sisätiloissa mikä ei ole tietenkään tilastollinen yllätys. Se on silti aivan järkyttävän iso osa elämästä. Muistan lapsuudesta sen, että vietimme kaikki ajat ulkona. Sisällä ei halunnut olla kukaan. Oli keli mikä tahansa. Nyt aikuisena, tilanne on päinvastainen. Enkä pidä siitä yhtään.

Sitä suuremmalla syyllä olisi tilat suunniteltava siten, että ne ylläpitävät ja edistävät hyvinvointia, eli mahdollistavat vuorovaikutusta luonnollisten asioiden kanssa. Se on myös osa sairauksien ennaltaehkäisyä. Tilanne on valitettavan usein kuitenkin toisenlainen. Käytetään pintamateriaaleja, jotka hiljalleen päästävät haitallisia emissioita sisäilmaan. Vähäinen valo, sen puute tai turvautumineen pelkästään keinovaloon, vaikuttavat sisäiseen rytmiin ja sitä kautta hyvinvointiin. Sisäilma on kuivaa, varsinkin talvella. Tilojen funktionaalisuus on usein mietitty enemmän tehokkuuden kuin elämisen kautta. Toki on sanottava, että on todella hyvin onnistuneita rakennetun ympäristön ratkaisuja. Paljon. Onneksi.

Sisätilojen VOC

Sisätilojen ilman epäpuhtaudet ovat 100 kertaa suuremmat kuin ulkotilojen. Tämä voi tuntua yllättävältä, mutta kun alkaa asiaa tutkimaan, se onkin aika selvää. Mieti miten paljon erilaisia emissioiden lähteitä on sisätiloissa. On käytetty erilaisia pinnoitteita, maaleja, kiintokalusteita, huonekaluja, ilmastointi (joka valitettavan usein ei toimi kuten pitäisi), kaikki kalusteet ja huonekalut on käsitelty erilaisilla kemikaaleilla. Se tarkoittaa, että jopa 96 % VOC –emissioista tulee materiaaleista ja kalusteista. Sitten on ihmisten omasta käytöksestä johtuvia sisäliman laatua heikentäviä tekijöitä kuten tupakointi tai hajusteiden käyttö.

Random tilastoja

Yli 8 milj. ihmistä kuolee ennenaikaisesti ilmansaasteisiin maalimanlaajuisesti. Työperäiseen stressiin sairastuu 37 % vuosittain. Se tarkoittaa 45 % menetettyä työpäivää vuodessa. Rahassa puhutaan useista miljoonista. Entä digitaalisten laitteiden aiheuttamat haitat? Keskimäärin 93 % väestöstä on jokin elektroninen laite. 1/3 heistä katsoo kännykkää yöllä. Me koskettelemme puhelinta 2617 kertaa päivässä. Miksi kännykän tai muiden laitteiden käyttäminen on huonoa yöllä? Koska elektronisten laitteiden sinisen väriaallot ovat haitallisia silmille ja sisäiselle rytmille. Tätä on alettu ymmärtää ja tutkitaan paljon myös. Sen seuraukset ovat monitasoiset. Silmänpohjan rappeutumaa on havaittu. Se haittaa keskittymiskykyä ja sen kehittymistä. Sisäinen rytmi menee pois raiteiltaan, joka voi tarkoittaa unettomuutta tai pidemmän ajan altistumisen kautta muita sairauksia kuten liikalihavuutta, diabetesta ym.

Toki nämä tilastot on tähän laitettu ns. random-otteella eli satunnaisotannalla, mutta ne kaikki liittyvät hyvinvointiin ja siihen vaikuttaviin erilaisiin tekijöihin. Edelleen totean, että biofilia ei korjaa kaikkea, se ei ole kaiken parantava korjaussarja, mutta aika moneen asiaan sillä voidaan pyrkiä vaikuttamaan. Se vaatisi selvennyksen vuoksi toki toisen blogipostauksen avaamaan vielä lisää aihetta esimerkkien kautta.

Lopuksi

Mahtavaa kun jaksoit tänne saakka lukea. Aihe ei ole mitenkään kevyt vaikka käsittelinkin sen pikaisesti ja pintapuolisesti. Todettakoon vielä että näkökulmia on monia, tarkoitus oli hyvin yleisellä tasolla avata kaupungistumisen näkökulmia.

On tärkeää ymmärtää asioiden taustat ja vaikuttavat tekijät. Ilman tutkittua tietoa olisi mahdotonta suunnitella tasapainoisia lopputuloksia. Kaikkeen vaikuttaa kaikki, ja on tärkeää osata napata kiinni juuri niistä tärkeistä kohdista, mitkä on parhaat kulloiseenkin projektiin.