Palvelutalon konseptointi vol 1
Päivitetty: 13. syysk. 2022
Ikääntyvä ihminen ja valaistus.
Tulevaisuudessa on yhä enenevässä määrin huomioitava kaikissa yhteiskunnallisissa tasossa se, että yhteiskunta ikääntyy. Näkökyky alenee ja se asettaa omat vaatimuksen valaistussuunnittelulle sekä muulle tilasuunnittelulle. Samalla toivotaan, että ihmisten tekisivät töitä mahdollisimman pitkään. Standardien mukainen suunnittelu ei toimi tälle ryhmälle. Keskimäärin 45 ikävuoden jälkeen näkemisessä voi havaita muutoksia. Silmän linssin muuttuessa jäykemmäksi, tarkentaminen lähietäisyyksille vaikenee. Silmän tarkennuskyky muuttuu.
Näkökyvyn muutokset.
Näköaistin toiminnassa ikääntyminen näkyy monella tavalla. Yksi ilmiö on sironta. Iän myötä silmän mykiön proteiinipartikkelit hajoavat, jonka vuoksi mykiö samenee ja sironta lisääntyy. Partikkelit mykiössä ovat kooltaan suuria, joten sironta ei riipu aallonpituudesta vaan kaikki valon aallonpituudet siroavat. Sironta pienentää verkkokalvolle syntyvää kontrastia ja näkemistä haittaavaa estohäikäisy lisääntyy. Kontrastiherkkyyden väheneminen johtuu silmän sisällä tapahtuvasta sironnan lisääntymisestä ja neuraalisista tekijöistä. Sironta vaikuttaa päivänäkemiseen eli fototooppiseen näkemiseen. Hämäränäköön vaikuttaa neuraaliset tekijät eli mesooppinenja skotooppineneli herkkyyden pieneneminen. Gangliosolujen ja valoa vastaanottavien solujen tiheys pienenee jonka vuoksi verkkokalvoille syntyy erilaisia kertymiä.
Verkkokalvoille pääsee vähemmän valoa, joka johtuu pupillin pienemisestä ja mykiön lisääntyneestä valon absorptiosta. Tämä vuorostaan johtuu mykiön paksuuntumisesta sinne kerääntyneestä keltaisesta väriaineesta. Keltainen väriaine suodattaa eniten sinistä valoa (lyhyttä aallonpituutta). Kun verkkokalvolle pääsee vähemmän valoa, silmän kyky sopeutua valon ja hämärän eroihin kasvaa. Tähän vaikuttaa myös rodopsiinin tuotanto. Mikäli hämärässä silmään kohdistuu kirkas valo, silmään jää ns. jälkikuva ja palautuminen normaaliin kestää pitkään. Tällainen lisää onnettomuusriskiä pimeällä ajaessa ja liikkuessa ulkona. Häikäisysuojan merkitys kasvaa.
Lähde: Valo-lehti 2-2018
Näkemisen osa-alueet
Kirkas valo = fototooppinen näkö pupillin ollessa pienet.
Suuri terävyysalue, rento tilan havainnointi.
Ei valoa = skototooppinen näkö pupillin ollessa suuret. Pieni terävyysalue.
Vähän valoa = mesooppinen näkö eri pupillien suuruuksilla. Vaikeat olosuhteet terävyysalueen vaihdellessa.
Lähde: www.zeiss.fi
Näkötehokkuus riippuu:
-Näkökohteen luminanssista
-Pienemmistä yksityiskohdista, joka näkötehtävän suorittamisessa täytyy nähdä
-Luminanssikontrasti kohteen ja taustan välillä
-Näkötehtävän suorittamiseen käytettävästä ajasta
Valaistusvoimakkuutta lisäämällä kontrasti lisääntyy. Kohteen kokoa kasvattamalla, voidaan käyttää pienempää valaistustasoa. Luminanssikontrasti on oleellista. Huonoa kontrastia ei pysty parantamaan valaistusvoimakkuutta kasvattamalla. Esimerkiksi opasteita suunnitellessa julkisiin tiloihin, tulee kiinnittää huomio kirjaimien ja symbolien kokoon ja kontrastiin. Valaistusstandarissa SFS-EN 12464-1 luetellaan useita tilanteita, joissa valaistusvoimakkuusarvoja tulisi lisätä.
Standardeissa ei ole aiemmin huomioitu huonontunut näkökyky vaan ne ovat perustuneet nuorille tehtyihin tutkimuksiin. CIE 27:2017-raportissa on esitetty kuinka valon määrää tulisi muuttaa kun suunnitellaan ikääntyville henkilöille. Muutoin standardissa annetaan pienimmät ylläpidettävät valaistusarvot. Valaistuksen suunnittelu tapahtuukin usein minimiarvojen mukaan. Tämä tarkoittaa silloin sitä, että vaikka säätömahdollisuus on, valaistusvoimakkuutta voidaan vain pienentää, ei kasvattaa. Poikkeuksina pidetään esim. henkilön näkökyvyn alenemaa. Muita tilanteita ovat mm. näkötehtävän kriittisyys, kustannuksiin vaikuttavat virhemahdollisuudet, tarkkuus, korkeampi tuottavuus tai parempi keskittyminen, yksityiskohdat pieniä tai kontrastit heikkoja tai jos työtehtävää suoritetaan pitkään.
Lähde: Valo-lehti 2-2018
Standardissa käytetyt UGR-arvot ovat 10, 13, 16, 19, 22, 25, 28. Suurimmat sallitut raja-arvot vaihtelevat välillä 16-28.
Kiusahäikäisyn indeksi UGR-arvon tulisi CIE:n raportin suosituksen mukaan pienentää yhdellä pykälällä silloin kun suunnitellaan ikääntyville henkilöille. Toimistojen valaistusstandardi olisi maksimissaan 19 kun taas CIE:n suosituksen se tulisi olla 16. Tämä tarkoittaa valaisimien parempaa häikäisysuojausta.
Sijoittamalla valaisimet vähemmän katseensuuntaisesti, häikäisyä voidaan vähentää. Taustaluminanssin lisääminen pienentää häikäisyä, jolloin sopeutumisluminanssitaso silmässä nousee.
Ikääntyessä näköaistin heikentyessä voi esiintyä myös estohäikäisyä. Tämä tarkoittaa sitä, että verkkokalvolle tulevan kuvan päälle muodostuu harsoluminanssi joka vaikuttaa kontrastin näkemiseen heikentävästi ja siten heikentää näkemistä. Raja-arvoja ei ole standardeissa annettua vaikka harsoluminanssia voidaankin laskea.
Palvelutalon valaistus-ja sisustussuunnitelma
Hyvän vanhuuden peruspilarit ympäristön suunnittelussa:
mahdollisuus säilyttää ihmisarvokkuuden ja riippumattomuuden tunteen
kodikas ympäristö
suunniteltu ja sopeutettu ikääntymisen tuomien haasteiden mukaan
turvallinen ympäristö
ympäristö, joka vahvistaa itseluottamusta fyysisten kykyjen heikentyessä
ympäristö, joka kannustaa ja mahdollistaa omatoimisen liikkumisen - vahvistaa itsetuntoa
aisteja stimuloiva ympäristö
puhtaat ja raikkaat tilat ja ympäristön
hyvä ravinto
sosiaaliset suhteet
luonto ja siitä huolehtiminen
Kuva: internet
Yleistä
Suunnittelukohteena palvelutalo, joka sijaitsee keskeisellä paikalla Kuopion keskustassa, kauppakeskuksessa. Paikkana vilkas, jossa rakennuksen kolmella suunnalla kävelykatua, maanalaisen parkkihallin ulosajoväylä sekä yhdellä puolella vilkas ajoväylä. Liikenteen melu ja keskustan ilmansaasteet ovat ympärivuorokautisia haittoja. Myös luonnollisen ympäristön puuttuminen on haittatekijä.
Palvelutalon konsepti tässä suunnitelmassa perustuu biofilisen suunnittelun periaatteisiin, soveltaen paikan luonteen, loppukäyttäjän ja mahdollisuuksien mukaan. Biofiliset atribuutit pyritään soveltamaan myös valaistustapoihin.
Biofilisessa suunnittelussa huomioidaan yhteys luonnollisiin elementteihin, luonnollinen valo, keinovalo, non-visuaalinen yhteys luontoon, ääni, lämpö/ilmavirta, vuodenaikojen vaihtelut, vuorokauden vaihtelut sekä monia muita seikkoja.
Suunnittelukohde on haastava koska sen sijainti ei tarjoa mahdollisuutta luonnolliseen vuorovaikutukseen luonnollisten elementtien kanssa. Näkymät ja luonnonvalon hyödyntäminen ovat myös haasteellisia puutteita, jotka eivät tue luonnollisen syklin mukaan elämistä, joka on yksi sisäsyntyisistä tarpeistamme ja joka korostuu erityistarpeiden kasvaessa. Tässä tapauksessa erityistarpeilla tarkoitetaan vanhenemiseen liittyviä fyysisiä ja psyykkisiä erityistarpeita ympäristössä.
Jatkuu...
Jotta tästä ei tulisi kirjan mittainen kirjoitus, pilkon aiheen osiin. Jatkan aiheesta seuraavassa blogissa. Avaan tilakohtaisesti minkälaisia ratkaisuja lähdin suunnittelemaan.
Seuraavaan kertaan siis.
