• Sensory Spaces: Carita

Biofilinen aistisuunnittelu - mitä ihmettä?

Päivitetty: heinä 4


Tätä ihmetellään usein.

Ja koska sitä ei pysty yhdellä lauseella selittämään, ajattelin hiukan avata tätä maailmaa.


Biofilinen ja aistivälitteinen muotoilu on ensisijaisesti ihmislähtöinen empaattinen lähestymistapa suunnitteluun ja miten ymmärretään rakennettu maailma. Yhteiskunnan kehittyminen kohti nykyistä tilaa, jossa luonnollisia asioita yhä suuremmissa määrin on poistettu, on maksanut hintansa ihmisten huonovointisuudessa.


Lajiemme luontainen taipumus reagoida luonnon ärsykkeisiin on havainnollistettu eräässä tutkimuksessa. Henkilöt altistettiin alitajuisesti kuville joissa oli käärmeitä, hämähäkkejä, kuluneita sähköjohtoja ja käsiaseita. Lähes kaikki tutkimukseen osallistujat osoittivat alitajuista vastenmielisyyttään käärmeitä ja hämähäkkejä kohtaan, mutta pysyivät suurelta osin välinpitämättöminä käsiaseisiin ja paljaisiin sähköjohtoihin. Mitä tämä tarkoittaa? Lajiemme syvällä sisällä olevat eloonjäämisvaistot varoittavat meitä vaaroista. Aivan kuten eläimillä. Kun ihminen sotkee eläimen elinympäristöä, he eivät osaa varoa uusia, ulkopuolelta tulevia vaaroja, koska elävät edelleen vahvasti primitiivisten vaistojen varassa selviytyäkseen.


Puhutaan että suomalainen elää metsästä tai metsä on luontainen osa meidän elämää. Onko todella näin? Rohkenemme väittää että tämä ei ihan näin ole. On paljon ihmisiä jotka eivät ole koskaan käyneet metsässä. Kaupunkien keskellä tai ympärillä olevat metsämäiset paikat eivät ole sama asia. Useimmiten siellä ei pysty saamaan oikeaa metsään liittyviä aistikokemuksia koska suurin haittaava tekijä on liikenteen melu ja saasteet. Siellä on mahdotonta kuulla lintujen laulua, tai puiden lehtien havinaa tuulessa, koska taustalla mölyävä liikenteen äänet peittävät alleen kaikki luonnolliset äänet. Silti on hyvä että näitä metsämäisiä alueita on. Ilman niitä tilanne olisi vielä karmeampi.


Puut ja muu luonto ei urbaanissa yhteiskunnassa useimmitenkaan voi hyvin. Puut esim. joutuvat kehittämään keinoja millä selvitä ilmansaasteista ja muista niiden hyvinvointia haittaavista tekijöistä. Lehtien pintaan saattaa kehittyä esim. nukkaa joka suodattaa ilmasta tulevat saasteet. Ne eivät myöskään muodosta toisiaan tukevia verkostoja kuten tekevät puut, jotka elävät oikeassa metsässä. On myös iso ero talousmetsän ja luonnollisen metsän välillä. Ne ovat täysin eri asia luonnon monimuotoisuuden kannalta.


Asioita tulee tietysti tarkastella hyvin monelta kantilta. Kuitenkin vuosien saatossa tehdyt lukuisat tutkimukset osoittavat samaan lopputulokseen; luonnolliset asiat parantavat ja voimistavat ihmisen hyvinvointia, niiden puute näkyy nykyihmisessä lisääntyneenä huonovointisuutena. Biofiliassa tai aistisuunnittelussa ei ole kyse uudesta asiasta tai mistään hippi-aatteesta tai uskomusjutuista, ei todellakaan. Sellaisen päälle olisi hyvin vaikeaa rakentaa mitään kestävää, todellista saati järkevää.



Mutta mitä se nyt sitten on? Se biofilinen.

Biophilia tulee kreikan sanoista ja tarkoittaa "rakkaus elämään tai luonnollisiin asioihin":

"Love of life or living things". Biofilia on ihmisen luontainen tarve liittyä luontoon. Se on nykymaailmassa tärkeämpi kuin koskaan psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle. Meidän tulee ymmärtää ihmisen evoluutio, lajimme kehityshistoria. Se mikä tänään on normaalia, on silti aika uutta vielä. Se mikä on ihmisen luontainen kehitys, ei ole sama asia kuin muu, ulkoinen kehitys. Tähän ei nyt kuitenkaan uppouduta tämän syvemmin, ehkä toisessa postauksessa.


Hyvin lyhyesti ja hiukan oikoen, biofilinen aistisuunnittelu on luonnollisten elementtien lisääminen urbaaniin rakennettuun ympäristöön, käyttäen erilaisia menetelmiä. Sen tarkoitus on sulautua jo olemassa olevaan, ei olla oma itsenäinen erillinen asia. Selvennyksen vuoksi, tämä ei tarkoita pelkästään kasvien lisääminen, toki ne ovat yksi tärkein elementti. Se on isompi ja laajempi tapa tutkia, implementoida ja suunnitella. Ohessa on lyhyesti ja ytimekkäästi nostettu esille muutamia kohtia joihin suunnittelussa paneudutaan:



SUORA LUONTOKOKEMUS

Tarkoittaa sitä mitä koet kun olet luonnossa, luonnollisten elementtien äärellä. Vesi, tuuli, ilma, valo, kuumuus, viileys jne. kaikki ovat osana suoraa aistivälitteistä kokemusta ja hyvinvoinnin edistäjänä.



EPÄSUORA LUONTOKOKEMUS

Tarkoittaa luonnollisia värejä, paikallisia luonnollisia materiaaleja, ajan tuoma muutos ja patina materiaalissa, luonnon kuvien, valon ja ilman simulointi jne. Näillä muodostetaan vahva moniaistinen epäsuora luontokokemus.



KOKEMUS TILASTA JA PAIKASTA

Tarkoittaa näkymiä, kuinka koet tilaa ja paikkaa, onko suojaa vai avointa tilaa, siirtymätilat, tilan integroituminen olemassa olevaan, onko kaaosta vai järjestystä jne. Kulttuurinen sidonnaisuus tilaan ja paikkaan on ihmisen identiteetille tärkeää.



AISTIT

Luonteva osa ihmisen biologiaa, jota harvoin edes ajatellaan. Moniaistillinen kohtaaminen luonnon kanssa rakennetussa ympäristössä on osoitettu kohentavan usealla tasolla terveydentilaa samalla kehittäen aisteja inhimillisellä tavalla.




Kuinka kaikki toteutetaan projekteissa, riippuu aina projektista. Ei ole olemassa yhtä yleispätevää monistettavissa olevaa ratkaisua, joka tehdään samalla tavalla, kaikille. Siitähän tässä juuri on kyse. Empaattista ihmislähtöistä suunnittelua. Jokainen ratkaisu on uniikki. Ei ole helppo tie, mutta meille se ainoa tie. Koska haluamme luoda tiloja ja paikkoja joilla on oikeasti merkitystä!


Sinulle. Teille. Meille.